Kaikki me ollaan eläimiä

Good morning my fellow humans!

Kaivoin juuri esiin mun vanhan mustakantisen vihkoni, johon olen raapustellut kymmenisen vuoden ajan tuntemuksiani ja fiiliksiäni tästä maailmasta. Aika hauska sitä oli lukea, vaikka oli siellä melko kipeetäkin tekstiä. No nyt sitten kirjoittelen tänne interwebin ihmeelliseen bittiavaruuteen sitä samaa scheissea. Kiitos muuten ystävät rakkaat palautteesta, lämmittää vanhaa kyynistä sydäntä saada tietää, että jotakuta ehkä jopa kiinnostaa mun loruilut.

Eilen avauduin Raamatusta ja sen kirjaimellisesta tulkinnasta. Tänään voisin pysytellä aihealueella sen verran, että laajennan katsettani uskonnollisuuteen yleensä. Koskapa mua on aina kiinnostanu ihmisen suhde johonkin korkeampaan. Ihminen on uskonnollinen eläin. Historia osoittaa, että meillä on aikojen saatossa aina ollut polttava tarve uskoa johonkin korkeampaan voimaan, oli tämä voima sitten Jumala, Saatana, Krishna, Ukko, Odin, Jupiter tai vaikkapa raha, tiede, mikä tahansa. Kaipa se on niin, että usko johonkin transsendenssiin luo yksilölle turvallisen olon silloin, kun omat voimat eivät elämässä riitä syystä tai toisesta. Toki on olemassa niitäkin, jotka kovaa väittävät, etteivät usko yhtikäs mihinkään korkeampaan, ateistit siis. Ateismi on kuitenkin siitä hassu ilmiö, että ihminen, joka kokee tällaista persoonallisen jumaluskon puutetta, uskoo kuitenkin yleensä itseasiassa johonkin. Vaikkei sitä itse ehkä myönnäkään. Tai sitten myöntää olevansa esim. humanisti, nihilisti, jne. Tunnen pari "ateistia", jotka ovat itse asiassa tieteisuskovaisia, i.e. uskovat tieteen kaikkivoipaisuuteen. Ja sittenkin, jos onnistuu jollain ihmeellä olemaan täysin vapaa kaikenlaisesta uskonnollisuudesta, kannattaa muistaa mitä suuri kirjailija F.M. Dostojevski on aikanaan lausahtanut: "Täydellinen ateisti on viimeistä edellisellä portaalla kohti täydellistä uskoa." Että näin. Mä oon henkkoht. sanoisinko tietynlaisessa välitilassa uskoni suhteen. Mä erosin kirkosta reilut pari vuotta sitten, ja nyt oon vähän etsiskelly itseäni sen suhteen. Oon tutkiskellu monia eri uskontoja, ja tullu siihen tulokseen, et perusajatukset on yllättävän samanlaisia. Lähimmäisenrakkaus, yleiset moraalisäännöt, und so weiter. Poikkeuksena tosin voisin mainita esim. satanisimin. Mutta kun Anton Szandor LaVeyn teoksia oon lueskellu, ni yllättävän humaaneja ajatuksia kuitenkin miehellä on, suosittelen tutustumaan jos ette usko. Mut joo, mä en oikein vielä tällä hetkellä tiedä mihin uskoa. Ateistia musta ei saa, mut kattoo nyt sit mihin tää tästä kehittyy.

Mulla on ihan loistava perhe. Mun faija ja mutsi ovat ihmisiä, joita katson ylöspäin aina. Mä oon mokaillu elämässäni enemmän ku kerran, ja kertaakaan ne ei oo tuominnu mua tai mun tekemisiä. Ne jaksaa aina tukea ja kannustaa, sekä on aidosti kiinnostuneita ja huolissaan asioista, mitä mun elämässä tapahtuu. Ne on mun turvaverkko, näin voin rehellisesti sanoa. Systeri ja broidi taas sitten... parempia sisaruksia en ois voinu toivoa. Siis todella. Niiden kanssa voi jutella asiasta ku asiasta tai sit vaan pitää hauskaa. Me ei ehkä jutella päivittäin, niinku mä tiiän et monet tekee omien sisrustensa kanssa, mut silti me ollaan läheisiä. Ja mun omat lapset, niitä en vaihtais pois milloinkaan! On ne vaan niin ihania. Kiitos, että ootte kaikki mun elämässä.

Kaverit on muuten jännä juttu. Mulla on hirveästi hyvänpäiväntuttuja ja kavereita, mut merkittävästi vähemmän oikeita ystäviä. Kavereiden kanssa voi chattailla niitä näitä Facebookissa tai sit ihan livenäkin ja toki käydä oluellakin, mut se on sit aika pitkälti siinä. Ystävä on sitten eri juttu. Sille voi paljastaa sisimpänsä huoletta, eikä tartte pelätä, et jäis hatullinen paskaa kourassa sateeseen seisomaan. Ja sama toimii toki toisinpäin. Mä oon siitä hupaisa tapaus heteromieheksi, et mulla on reilusti enemmän naispuolisia ystäviä ja kavereita ku samaa sukupuolta mun kanssa olevia. En tiiä mikä siin on, mut mä oon jostain syystä aina tullu toimeen ja juttuun paremmin naisten kanssa ku miesten. Tää seikka on aiheuttanu kitkaa joissain mun seurustelusuhteissa, mut minkäs mä itselleni voin.

Tupakkalakko ei oo sit vielä alkanu, mut ehkä joku päivä tässä. Pitää ehkä hengata ihmisten kanssa, jotka ei polta, ni ehkä sit ois helpompi lähtee vähentämään. We'll see.

Seuraavaan kertaan!
Cradle of Filth - Forgive Me Father (I Have Sinned)