Työ on kivaa. Ainakin mun työ, omasta mielestä. Oon siis duunissa keltasävyisessä elektroniikka- ja kodinkonekaupassa. Ruokakaupassa vietettyjen vuosien jälkeen on ollu totuttelua uudenlaisiin asiakkaisiin. "Mä oon vaan kattelemassa". Eihän Prismassa kukaan oo ainakaan elintarvikepuolella "vaan kattelemassa"... Kummasti kuitenkin näillekin saa myytyä jotain, vaikka eivät tulleetkaan mitään ostamaan. Kysehän on siitä, ettei 80% asiakkaista oikeastaan tiiä, mitä ne haluu. Siinä on meidän myyjien rooli astua esiin kartoittamaan tarpeita, joita on jos jonkinlaisia, tiedostamattomiakin. On aika hyvä tunne, kun saa asiakkaan poistumaan telkkari kainalossa, vaikka tuli hakemaan vaan sitä scart-piuhaa... Kenenkäänhän ei kuitenkaan oo pakko ostaa mitään, ei täällä pakkomyyntiä harrasteta :)
Sitten perheasiaa. Anton Alexander. Poika kasvaa ja voi hyvin. Pituutta on tullut melkein 10cm syntymästä ja painoakin tarpeeksi, sillä jässikkä painaa yli viisi kiloa nykyään. Yöt pikkukaveri nukkuu melkein kokonaan. Kotona ollaan liputettu kestovaippojen puolesta, reissuille ja öisin on kertakäyttöiset pelissä. Ensi viikonloppuna Anton menee ensimmäistä kertaa hoitoon, pariksi tunniksi vain, mutta silti. Isovanhemmat on ihan innoissaan, me vanhemmat jännityksessä.
Ja KISS:iltäkin tulee uusi levy kohta, pakko-ostos siis. Sitä sitten pojan kanssa kuunnellaan yhdessä :) Musavalistus kulkee aika hauskasti, mun soittaessa Cradle Of Filthiä ja kasariheviä, vaimon kuunteluttaessa Mattia ja Teppoa :D
Että tällaista tänään...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti