Nenästä kiinni ja suu auki

Viimeisimmästä raapustuksesta onkin aikaa, joten härifrån tvättas.

Mut tuntevat ihmiset tietävät mut varmaan melko avoimeksi persoonaksi, jolla on kuitenkin mielipiteitä eri asioista. Mä diggaan monesti provosoida ja sitä kautta ajautua keskusteluihin ja väittelyihinkin ihmisten kanssa. Mä en kuitenkaan halua, et keskustelukumppani millään lailla kokisi, et mä koittaisin millään tapaa saada sen aivot ajattelemaan samalla tavalla ku mun. Mä kunnioitan toisten mielipiteitä ja näkemyksiä, ja tätä kautta myös haluan et mun ajatukset asioista noteerataan. Sillä mä vihaan tuputtamista. Tästä hyvänä esimerkkinä olkoon eräs kävelyretki viime kesänä, kun törmäsin tuossa lähimaastossa pariin Jehovan todistajaan. Voi olla, et mun pukeutuminen yhdistettynä lävistyksiin sai ne ajattelemaan tietyllä tavalla musta ja mun elämänvalinnoista, mut koin tapaamisen aika ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi. Se et multa tullaan kadulla kävellessäni kysymään, et joko olen löytänyt Jeesuksen, on vielä ihan täysin ok. Mut tottakai mun piti vastata tähän uteluun : "Joo olen, mut en oikein kokenut Häntä omakseni." Mikä on totuudenmukainen vastaus. Reaktio oli kuitenkin aika tyrmistyttävä. Sain osakseni kauhisteluja jumalattomuudestani ja siitä, että oon Saatanan oma. WTF? Enhän mä sellasta kai väittäny tuossa lyhyessä lauseessani? Tai siis miten siitä voi sellaisen johtopäätöksen tehdä? Okei, mun Cradle of Filth-t-paita ei varmaan auttanu asiaa, mut silti. Tämän jälkeen kun olin saanut tuomion, rupesivat kyseiset henkilöt paasaamaan mulle mm. Jumalan hyvyydestä ja siitä, kuinka mullakin on vielä mahdollisuus pelastua, jos hylkään pahan ja väärän elämäni ja otan heidän jumalansa sydämeeni. Mua rupes naurattamaan tässä vaiheessa koko touhu, vaikka olinkin melko epämukavassa tilanteessa. Keskustelukumppaneitani ihmetytti suuresti mun hymyily ja naurahtelu, ja he päättivät lopulta luovuttaa ja painua matkoihinsa. Mä olisin kuitenkin ollu halukas keskustelemaan heidän kanssaan aiheesta, mutta en oikein saanut missään vaiheessa siihen tilaisuutta. Harmi sinänsä, mut toisaalta mä luulen et ei se keskustelu ois paljon mihinkään johtanu sitten kuitenkaan. Parisen minuuttia tilanteen jälkeen rupesi mua kuitenkin ärsyttämään ko. tuputus. Teki mieleni juosta perään ja sanoa pari valittua sanaa tällaisesta ahdistelusta, mut isompana ihmisenä en tehny näin. Ehkä ihan hyvä niin. Mut kysymyksiä heräsi kyllä. Syyllistämälläkö lähetystyötä tehdään? Valitettavasti hyvinkin usein. Tehoaako se? Ei. Ei ainakaan itse ajatteleviin ihmisiin. Olisiko muita keinoja? Olisi moniakin. Mä en jaksa ymmärtää, mikä vimma tietyillä uskontokunnilla on saada ihmiset ajattelemaan kaikki samalla tavalla asioista. Eikö se, että itse uskoo johonkin ja on sitä kautta ehkä lunastanut itselleen taivaspaikan, riitä? Jos me muut olemme pahoja ihmisiä ja menossa Helvettiin, niin miksi ihmeessä he kokevat sen henkilökohtaisena ongelmanaan? Eikö se ole kunkin jumalan asia loppupeleissä? No, sanoohan Raamattukin, että "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." (Matt. 28:19), mutta ei kai se tarkoita tällaista "Raamatulla päähän"-mentaliteettia? Ärsyttää monia ihmisiä sellainen, ei vain allekirjoittanutta.

Oli muuten aikasen hyvä keikka tossa männä viikolla. Tarkoitan siis A7X:ää. Musa oli hyvää, ja meininkikin mitä mainiointa. Diggailin kovasti vanhemmasta matskusta, mutta kyl toi uusinkin kolisee ihan jees. Toisen kantakapakkani pikkujoulutkin menivät oikein mainiosti, eikä vähiten seuran ansiosta. Kiitokset siis naisystävälleni sydämeni pohjasta ihanasta illasta.

Tupakkalakkopäivitys #666: Vähenemään päin on menossa edelleen. Aamuröökikin on viime aikoina jäänyt pois aika usein, mitä ihmettelen suuresti. Sen piti kuitenkin olla viimeinen luopuminen. Duunissa poltan yhä, mutta sekin on vähentynyt jonkin verran (ainakin mun mielestä, duunikaverit voi olla toista mieltä). Ja alkoholin kanssa menee tietty yhä jonkin verran. Mut joo, kyl se tästä.

Pitäkää lippu korkealla, lapsukaiset.

Hassisen Kone - Jeesus Tulee